Joulu on täynnä perinteitä – ikivanhoja tai uusia itse tehtyjä. Minun joulu on täynnä muistoja vasta kolmenkymmenkuuden vuoden takaa, ei siis ikivanhoja.
Perinteisen joulun elementtejä minulle ovat itse tehdyt joulukortit, äidin täyttämä joulukalenteri ja joulukuusi aidoilla kynttilöillä (ehdottomasti). Joululahjahysterian vallatessa muistan lapsuuteni jouluista sen, jolloin paketoimme äidin kanssa pelkkiä karkkipusseja pikkusiskoille pakettiin. Sinä jouluna vietettiin tavallista tiukempi joulu taloudellisesti, sillä rakensimme omakotitaloa ja isän piti viettää joulu merellä. Aattoaamun aloitti aina joulusauna ja – puuro ja isän isään kantama kuusi. Mäntysuovan raikastama puhdas koti ja mattojen suoristetut hapsut kuului lapsuuden joulun tunnelmiin.
Maittavimmat perinteet löytyvät tietenkin joulupöydän herkuista. Äidin maistuvat laatikot ja kalapöytä saa veden kielelle. Itse leivottu englantilainen hedelmäkakku tai käpykakku on ollut jo vuosien perinne.
Potkukelkalla runsaiden talvien aikaan potkuteltiin joulupäivän kirkkoon ystävien kanssa. Mitä aikaisempi ajankohta, sen parempi. Useimmiten se oli Vehkalahden kirkossa. Haminahan (kotikaupunkini) on kuuluisa siitä, että pienessä ympyräkaupungissa sijaitsee kolme kirkkoa Pikku-ympyrän säteellä.
Näitä perinteitä olen koettanut vaalia läpi vuosieni, siirtäen niitä oman lapseni jouluperinteisiin. Aidosta kuusesta aidoilla kynttilöillä en aio luopua, sillä kynttilöiden loisteessa palaa mieleen raikkaimmat muistot isästä.
Mistä sinut rakkaimmat jouluperinteet syntyvät? Jätä blogiini sinun jouluperinteistäsi joulun toivotus ilostuttamaan muitakin perinteiden ystäviä.
Lämmin kiitos yhteistyöstä, ystävyydestä ja hetkistä vuonna 2007.
Perinteikästä joulunaikaa ja onnellisia hetkiä vuodelle 2008 toivottelee
Sanna
