Leppoisia kesäpäiviä

On aika summata kevään rupeamaa kahden kaupungin ja kodin välillä. Irtiotto vanhasta kannatti, sillä nähdäkseni vanhan uudessa valossa tarvitsin välimatkan. Työ verkko-opetuksen parissa jatkui ja jatkuu, se vaan on se minun juttuni. On tehnyt hyvää katsella työpaikkaa erilaisten lasien kautta, nähden "vanhan työpaikan" hyvät puolet uudessa ja arvostavassa valossa. Uuden katselu on tuonut uusia ja avartavia näkökulmia, työskentely asiantuntijayhteisössä on ollut oppivaa ja innostavaa. Olen saanut eteeni uudenlaisia haasteita,joihin olen koettanut vastata. Vanhasta olen eniten kuitenkin kaivannut sosiaalista työyhteisöäni ja verkostoja, joka täällä Hämeessä on vasta muotoutumassa. Mutta ihanasti vanha yhteisöni on ollut taustalla tukemassa ja kantamassa viikoittaisilla soitoillaan ja viesteillään.

Blogin pitäjä on viimeisen kuukauden aikana laiskotellut pahasti, tai oikeastaan tuli semmoinen viimeisen kuukauden työ- ja opiskelustressi. Olen koettanut saada omo-opiskelijoiden asiat kuntoon, niin että jokainen pystyy etenemään kesän aikana.Vaikkakin toivon, että jokainen lataa akkujaan tiukan kevään jälkeen. Yhdessä olemme puskeneet ensimmäisen valmistuneen ryhmäni opinnäytetyöt kansitukseen, niin että todistukset ovat lähteneet postissa. Kanta-Hämeen aikuiskoulutuksen nykytilan, visio 2012 ja strategian rakentaminen on myös nielaissut mennessään.

Kun kaikki synteesit on kunnossa, alkuseminaarit pidetty ja muutama raportti hyväksytty- on loman aika ja suuntana Kreikan saaristo. Elokuussa tavataan työn merkeissä,jollei sitten jo jazzeilla...

Kiitos kuluneesta keväästä vanha ja uusi kanssakulkija– jätäthän omat kesäterveisesi blogiini ilostuttamaan lukijoita.


Toivotan jokaiselle kauniita kesäpäiviä taas kerran iki-ihanan murrekirjailijan sanoilla (tämä pitää niin paikkansa kun katselen kevään osa-aika kaupunkiani):

Viaraist kaupunkeist löyttä semssi maisemi ja paikoi,mist voi olla varma, et tual mää olissi onnelline.
Tual, misä on suur tammi keskel piha, kivikkopuutarha ja romanttine sinkkiämpär pumppukaivon kannen pääl.
Siäl ei tuul koska, hirvkärpäst ei ol viäl keksitty ja joku o juur astumas patiol Pommac-klasei tarjottimel.
See et omallakin pihal o jatulintarha, kaks vahtera ja uus kenttälappio, ei lohrut yhtä.
Nee o sitä arkke vaa. Ja jos o jano, joutu menemä itte jääkaapil lutrama sekamehus.

ote Heli Laaksosen runokokoelmasta Sekaherelmäpuu 2003

Blogin pitäjä lomailee 15.6.- 12.8. välisen ajan

Kokousrutiineihin vaihtelua visiokävelyllä

Kun haluat kokousrutiineihin vaihtelua ja asioiden käsittelyyn innovatiivista otetta - kokeile kokousta kävellen. Näin teimme mekin täällä Kanta-Hämeessä. Nimittäin ideoimme Kanta-Hämeen aikuiskoulutuksen visio2012:ta visiokävelyllä kauniissa Hämeenlinnan kaupunkipuistossa. Mukana iltapäivässä oli innokas aikuiskoulutuksen toimijoiden joukko ja matkassa retkireput eväineen. Kävelykokouksethan ei sinänsä ole mikään ihan uusi juttu, vaan esimerkiksi Roomassa kokouksia on kautta aikojen pidetty amfiteatterissa ja piazzoilla.

Töppöstä siis toisen eteen. Ryhmät jakautuivat ideoimaan ja pohtimaan hyvän vision tunnusmerkkejä ja visiota laatusanojen avulla eri etapeissa asetettujen metaforien avulla. Muun muassa vastarannalla nähtiin kuva maakunnan aikuiskoulutuksen tilasta vuonna 2012 ja tulevaisuuteen luodattiin tykkien avulla. Kävelyrupeamien aikana ryhmät kävivät tiivistä keskustelua innostavasta visiolauseesta. Visiointimme kruunasi makoisat ulkona nautitut kahvit ja ryhmätöiden kriittiset vertaistuuletukset.

Matkamme visioinnin parissa jatkuu verkossa. Iltapäivästä jäi eväiksi reppuun aikakin positiivinen yhteistuuli, kasa ideoita jatkojalostukseen ja käyttämätön sadetakki. Lämmin kiitos tausta joukoilleni sekä innokkaille visionääreille!

Lue artikkeli Hämeen Sanomista