Elämää ikea-kassissa

Siinä se nökötti. Eteisessä. Sininen ikea-kassi. Eilen vietin lokoilu illan Hämeenlinnan viikkokämpälläni ja pähkäilin elämääni ikea-kassin ympärillä. Luulen, että naapurini Porissa kuin Hämeentie 1:n asukkaat tietävät mihin päin olen menossa kun ikea-kassi vilahtaa. Kassina tuo edullinen, muovinen ja kahiseva kassi on erittäin monikäyttöinen ja tilava. Oikeastaan liiankin tilava, sillä sinne tulee pakattua kaikkea mahdollista ja mahdotonta- tarpeellista ja tarpeetontakin. Uusi työni Hämeessä on opettanut pakkaamisen jaloa taitoa, vaikkakin huomaan tavaroiden unohtuvan paikkaan b sellaisella hetkellä kun sitä tarvitsisi paikassa a. Välillä silti koen elämän ikea-kassissa uuvuttavaksikin, sillä elämä sen kanssa vaatii suunnittelmallisuutta. Enemmäin kuin koskaan ennen. Läsnäolollaan kassi muistuttaa siitä, että taas mennään. Mutta silti se on osoittautunut oivaksi etä-äidin tarvikkeeksi, josta en luopuisi.