Tammikuun tuulia

Viikko on vierähtänyt ja blogini tarina on hiljentymässä tai ainakin muuttamassa muotoaan. Projektipäällikkys eVerkko-oppimiskeskuksessa on työlomalla. Vajaan vuoden mittainen blogini tarkoitus on ollut toimia itsereflektoinnin välineenä projektin matkalla. Se on ollut minulle tarinaa ja tarinani tajunnanvirtaa, tarinaan on ollut helppo palata.
Kun osaa jättää jotain taakseen, saa ihan varmasti tilalle jotain uutta. Luopumisen tuskaa olen kokenut työyhteisöstä, tiimini jäsenistä, kehittämisen imusta, aikkarifiiliksestä, kansainvälisyydestä ja jopa ihka omasta työhuoneesta.
Nyt on alkanut uusi kevät ja uudet mahdollisuudet. Tunnen vapautuneeni vanhasta ja nyt on uudistumisen aika. Uusi työni AOKK:ssa on jo viikossa näyttänyt toteen sen, että verkko-ohjaaminen ja opetus on niitä minulle läheisimpiä opettajuuteni muotoja. Olen päässyt kehryn kautta Suomen huipputiimiin ja koen oppineeni jättiläisen askelin uusia juttuja. Ne jutut on tässä elämän vaiheessa muuta kuin projektimaailman arkea.
Kun päästää haaveet piilostaan, niillä on taipumus toteutua. Yläkulmassa oleva kuva liittyy haaveeseen elämästä puutalossa. Kuva on Porin Kuudennesta osasta, joka on mielestäni kauneita puuporia. Tähän haaveeseen on vielä palanmatkaa.