Verkkoviestinnän hektisyys ja herkkyys

Viestiminen tänä päivänä sähköisissä viestimissä on huimasti lisääntynyt ja meiltä vaaditaan tietoyhteiskunnan kansalaisina ja työntekijöinä uudenlaisia kykyjä viestiä uusissa viestimissä.
Itse puhun mieluiten verkkoviestimisen herkkyydestä ja hektisyydestä. Uudenlaiset viestimet ovat totuttaneet meidät hektisyyteen ja siihen, että vastaaminen ei saisi kestää liian kauaa. Joskus mieleen on juolahtanut ajatus, siitä että joku meistä viestii tekniikalla "vastaamatta paras". Mitä tämä vastaamattomuus kertoo yrityksestä,organisaatiosta tai henkilöstä. Minulle henkilökohtaisesti se kuvastaa kasvottomuutta. Mutta mikä on sitten sopiva hektisyys ja kuinka pitkään annat viestin lähettäjän odotuttaa vastausta - siinäpä kysymys. Varmasti mitään oikeaa vastausta ei ole olemassa ja jokaisella on käytössään oma "mutu" tuntuma. Viestinlähettäjä kuitenkin odottaa vastausta tai reagointia viestiinsä, tavalla tai toisella.

Sähköisiin viestimissä viestittely vaatii tietynlaista herkkyyttä, koska viestiminen perustuu kirjoitettuun tekstiin ja kirjoitetttu teksti on aina ilmeentöntä. Viestien perusteella olenkin oppinut aistimaan paljon viestin lähettäjästä, onko kyseessä tottunut tekstailija vai alkutaipaleella oleva kirjoittaja, persoonaakin oppii tulkitsemaan sekä hieman mielenlaatuakin. Joskus oikein harmittaa kun viestejä tulee analysoitua liian syvällisesti ja saattaa unohtua pohtimaan mitä ihmettä tuonkin lauseen takana oli. Osalle viestijöistä hymiöiden käyttö on kuin "roskaa tekstissä", mutta itselleni se on luonnollinen tapa ilmaista olotilaa tai kantaani asiasta.

Sain tänään 12-vuotiaalta tyttäreltäni viestin:
"Me mennään sipen kaa kokkikerhoo. Ruoka valmist. Pus"
Ehdein jo ajatella (sydämessä muljahti), että ihana rakas tyttäreni on päivä päivältä kuin äitinsä ja valmistanut todellakin partioruokaa eli "pääkalloa" kotona.
Meni minuutti, niin sain uuden viestin:
"Olin vähä sää :-D"
Hymyilytti kyllä kovin, tunnistin viestistä itseni täysin. Kotona odotti "pääkallo"-ateria ja keittiökin oli siistitty. Oma ihana kultainen teinini. Rakastan sinua. Lähden jumpalle.

Kolmas kansallinen tietoyhteiskuntastrategia julkistettu

26.9.2006

Tänään julkaistiin uusi kansallinen tietoyhteiskuntastrategia, jonka tavoittena on tukea Suomen uudistumista osaamis- ja palveluyhteiskunnaksi. Strategian visio tavoittelee hyvää elämään tietoyhteiskunnassa. Pääministeri Matti Vanhanen piti avauspuheenvuorossaan erityisen tärkeänä, että tässä tietoyhteiskuntakehityksessä ollaan siirtymässä tekniikka- ja kaapelikeskeisyydestä elämänlaatukeskeisyyteen.

Strategian (vuosille 2007-2015) tärkeitä päämääriä lähestytään mm. osaamisen kehittämisen ja tieto-ja viestintätekniikan kehittämisen ja hyödyntämisen näkökulmasta. Näin opetusalan näkökulmasta vuoteen 2011 saakka kärkihankkeita ovat mm.
* elinikäisen oppimisen edellytysten varmistaminen,
* Pk-sektorin yritysten liiketoiminnan sähköistymisen edistäminen ja
* kansainvälinen vaikuttaminen, erityisesti EU-tasolla, sekä tiivis yhteistyö Aasian maiden ja lähialueiden kanssa

Lisätietoa aiheesta: http://www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi/esittely/fi_FI/1142405427272/

Pääministerinpuheenvuoro herätti mielessäni yhteyksiä eTampere-ohjelmaan, jonka yhtenä visiona oli siirtyä tässä tietoyhteiskuntakehityksessä jo tekniikasta ihmiskeskeisyyteen, ekansalaisuuden osa-alueisiin.Näin oppivalla alueella pohdittiin jo vuonna 2000. Sillai tuolla naapuri pitäjässä, onkohan siellä elämään vielä mittavan eTampere-ohjelman päättymisen jälkeenkin...