Verkko-opetusta Pohjolasta Atlantille

Osallistuin 15.-17.9. Tenerifalla pidettyyn InnoPrevent-projektin kokoukseen. Mukana kokouksessa oli kolleegani Kari Löytökorpi. Kyseiselle projektille osarahoitus on myönnetty EU:n Leonardo Da Vinci-koulutusohjelmasta. Projektissa kehitellään täydennyskoulutusmateriaalia verkko-oppimisympäristöön ja kohderyhmämä on sosiaali- ja terveysalan osaajaat.

Olimme valmistelleet Moodle-oppimisympäristöömme verkkokurssin ohjaus- ja neuvontatyöstä (lämmin kiitos kääntäjälle ja aina niin ihanalle Merville). Kokouksessa oli tarkoitus käsitellä kriittisesti kurssien sisältöjä. Näin tehtiinkin ja koetimme poistaa yhtäläisyyksiä moduuleista.

Sain myös hyvän(=huonon) käsityksen millä mallilla partneriemme verkkopedagogiikka on, ainoastaan saksalaisella yhteistyöyrityksellä oli käytössään itse kehittelemänsä oppimisympäristö. Siinä sitten käytiin perustavaa keskustelua siitä,mitä verkko-opetus ihan oikeasti ON?! Meidän verkkokurssilla on ongelmakeskeinen tiedonrakentelu ja konstruktiivinen oppiminen päärolissa. Saksalaisilla "verkkokurssi" oli pyörivä PP-esitys, jonka tekstitys oli nauhoitettu päälle ( joo-o eli tukee kylläkin auditiivista oppijaa). Eli yhtä laajalla on näkemys verkko-opetuksesta kurssilla niin on välimatkaa Brittein saarilta Bulgariaan tai täältä Porista Los Christianoksen kylään!

Oppimisen ahdistus? Olenkohan sitotunut itseni liian tiukalle aloittaessani maisteri-opinnot vai onko tämä tämän ajan tietotyöläisen arkea. Tietoa tulvii joka tuutista ja sitä tietoa pitäisi ehtiä konstruoida jotenkin. Päässä tuntuu,kuin olisi papiljotit liian tiukalla. Taitaa silti johtua näistä Mosambikilaisista leteistä päässä....

Kotiin oli ihana palata omiin lakanoihin. Nuo pihatyötkin tuntuivat terapialta, kunnes taas torstaina lähden matkaan!