Mindmappaamalla -kohti luvattuja tuloksia
Projektin viimeiseen vuoteen valmistaudutaan hyvissä ajoin. On aika taas ta-va-ta projektihakemusta ja katsastaa suurennuslasin alla luvattuja tuloksia ja tavoitteita.
Pilottikoulutukset ovat edenneet prosessimaisesti omaa elämäänsä läänin alueella ja viimeinenkin käynnistyy Jyväskylässä 15.1.2007. Lupaamamme mallinnukset ja oppaat vaativat tiukan otteen heti alkuvuodesta, mutta onneksi saamme Lassen kokopäiväiseksi hankkeelle. Selkeällä vikan vuoden toimintasuunnitelmalla pääsemme lupaamalle väylälle, takuu varmasti.
Perjantaina olemme esillä Projektiareenan teemasessioissa Porin Promenadikeskuksessa. Seminaari kokoaa reilut puolitoistasataa projektiosaajaa yhteen Poriin.
Elämäni lyhyttukkaisena on alkanut soljumaan. Aamutuimaan kotimme peilin edessä on vain tottumatonta ruuhkaa, kun kaksi naisimmeistä yrittää saada suortuvansa päiväkuntoon. Oi sitä hiuslakan määrää... (kaipaanko ponnaripäiviä,joo!).
Raskasta on ollut sivusta seurata, kun rakas vanhus saa laitospaikka tuomion ja 89-vuotiaana elämä jatkuu laitoshoidossa vuodeosastolla. On surullista nähdä ihmisen hiipuvan voimiltaan niin, ettei enää pärjää kotihoidossa. Kun kuitenkin mieli on kirkas ja ajatukset tämän päivän tapahtumissa täysin. Lähes viisitoista vuotta jalattomana kotona-omin avuin-ovat tehneet hänestä sitkeän selviytyjän, sellaisen jollainen minäkin haluan olla.Sitten joskus.
Pilottikoulutukset ovat edenneet prosessimaisesti omaa elämäänsä läänin alueella ja viimeinenkin käynnistyy Jyväskylässä 15.1.2007. Lupaamamme mallinnukset ja oppaat vaativat tiukan otteen heti alkuvuodesta, mutta onneksi saamme Lassen kokopäiväiseksi hankkeelle. Selkeällä vikan vuoden toimintasuunnitelmalla pääsemme lupaamalle väylälle, takuu varmasti.
Perjantaina olemme esillä Projektiareenan teemasessioissa Porin Promenadikeskuksessa. Seminaari kokoaa reilut puolitoistasataa projektiosaajaa yhteen Poriin.
Elämäni lyhyttukkaisena on alkanut soljumaan. Aamutuimaan kotimme peilin edessä on vain tottumatonta ruuhkaa, kun kaksi naisimmeistä yrittää saada suortuvansa päiväkuntoon. Oi sitä hiuslakan määrää... (kaipaanko ponnaripäiviä,joo!).
Raskasta on ollut sivusta seurata, kun rakas vanhus saa laitospaikka tuomion ja 89-vuotiaana elämä jatkuu laitoshoidossa vuodeosastolla. On surullista nähdä ihmisen hiipuvan voimiltaan niin, ettei enää pärjää kotihoidossa. Kun kuitenkin mieli on kirkas ja ajatukset tämän päivän tapahtumissa täysin. Lähes viisitoista vuotta jalattomana kotona-omin avuin-ovat tehneet hänestä sitkeän selviytyjän, sellaisen jollainen minäkin haluan olla.Sitten joskus.


0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home